NFL:ssä nousee joka vuosi yhdestä tai useammasta lohkosta joku ennakoitu jumbo kolkuttelemaan pleijariportteja. Tässä piilee yksi NFL:n koukuttava ominaisuus. Jalkapallon MM-kisoissa on pääasiassa totuttu näkemään ennakolta kovimpien maiden jättävän heikompansa jalkoihin neljän vuoden välein. Tänä vuonna tilanne on toinen.
Pelillisesti nämä kaksi "sarjaa" ovat myös lähentyneet, kun jalkapallossa yhä useampi joukkue pelaa tunteella ja vieläpä näyttää sen. Lisäksi futiksen perinteistä poiketen maalejakin tulee lähes joka ottelussa merkittävä määrä nostaen mielenkiintoa entisestään.
Videotekniikan perään on osa futisvaikuttajista ja -pelaajista huudellut jo usean vuoden ajan. Nyt, kun sekin puoli on otettu pilottikäyttöön, on erotuomarienkin toiminta lajien välillä lähentynyt. Pelaajien taklaukset futiksessa tuntuvat osassa peleistä olevan todella fyysisiä ja osa pelaajista alkaa näyttämään jo jenkkifutiksen raamikkailta takalinjan puolustajilta (mm. Brasilian Hulk). Toisaalta nopeat pelaajat, etenkin hyökkääjät, tekevät vastaavanlaisia pitkiä juoksuja kuin kollegansa NFL:ssä.
Lajeissa ja "sarjoissa" on siis paljon yhtäläisyyksiä, mutta se missä futis vielä jää jenkkifutiksen jalkoihin, on taktiikkapuoli. Vaikka jalkapallon vapaapotkut, kulmat, puolustus- ja hyökkäyslinjat on tarkkaan suunniteltu, tuo jenkkifutis peliinsä vielä enemmän taktisia helmiä, jotka yllättävät vastapuolen huolellisesta scouttauksesta huolimatta.
Valovoimaisia tähtiä löytyy luonnollisesti molemmista. Mielestäni mielenkiintoista on, että futiksessa isoimman huomion saavat pelinrakentajat ja maalien viimeistelijät, kun taas NFL:ssä QB:t ja laitahyökkääjät. Jotain yhteistä näistä pelipaikoista on helppo löytää...
Kuluvan kuukauden ajan MM-futis on itselläni numero yksi, luonnollisesti myös NFL:n kuivakauden vuoksi, mutta heinäkuun puolivälin jälkeen on aika suunnata taas mestariliigan pariin ja kauden alun odottamiseen.