Oakland Raiders (3–13)
Kausi 2014
Oakland Raiders aloitti kautensa kaikkien kannattajiensa kauhistukseksi uskomattomalla tappioputkella. Putkesta huolimatta Raiders-lippikset säilyttivät suosionsa eri puolilla maapalloa ja ehkä nimenomaan sen tiedon turvin joukkue kasvoi viikolla 12 ensimmäisen kerran voittavaksi joukkueeksi. Sen jälkeinen saldo kestää jo vertailua monille pudotuspelijoukkueillekin sillä Raiders voitti viimeisestä kuudesta ottelustaan kolme ja onnistui välttämään liigan heikoimman joukkueen leiman.Joko Raiders-johto katsoi jo tulevaisuuteen tai se reagoi ainoastaan vallitsevaan tilanteeseen, mutta viikolla 12 tärkeimmäksi keskushyökkääjäksi nousi Latavius Murray. Häntä edeltänyt Darren McFadden taisteli parhaansa, muttei pystynyt auttamaan joukkuettaan voittoihin.
Raiders-hyökkäys
Laitahyökkääjäosasto on ollut jo vuosia Raidersin ykköshuolenaihe. Valoa tunnelin päässä on vihdoin näkyvissä, sillä joukkue nappasi kaksi ulompaa laitahyökkääjää, Michael Crabtreen 49ersistä ja Amari Cooperin draftista keväällä, joten mahdollisuuksia tason nousuun löytyy. Valitettavasti näihin kahteen mieheen joukkueen heittopeli tukeutuukin eli heiltä odotetaan lähes täydellistä onnistumista. Sisemmän laitahyökkääjän paikalla on lisäksi kaksi pelaajaa, jotka voivat omalla panoksellaan vaikuttaa otteluiden lopputuloksiin. Mychel Rivera tulee aloittamaan ottelut alkukaudesta, mutta tulokas Clive Walford hengittää hänen niskaansa. Itse näkisin Walfordin jo tällä kaudella merkittävässä roolissa.Raidersin pelinrakennus on Derek Carrin käsisssä. Carr pelasi kohtalaisen tulokaskauden 21 maalillaan ja 58,1 % heittotarkkuudellaan. Häneltä odotetaan vielä paljon parempaa, jotta Raiders nousee pohjamudista kohti kärkeä. Carrin tukena toimineen keskushyökkääjä McFaddenin tie vei Cowboysiin ja sen kanssa on elettävä. Jäljelle jäänyt Latavius Murray saattaa olla itseasiassa parempi mies paikallaan ja hänen avullaan juoksuhyökkäys pysyy iskussa koko kauden ajan.
Hyökkäyslinja piti viime kaudella heittohyökkäyksen hyvin käynnissä, mutta juoksuyritysten jäädessä vähäisiksi, linjan todellista toimivuutta on vaikea arvioida. Tulevalle kaudella Raidersin linja saa kuitenkin pienoisen päivityksen tärkeiden pelaajien kokemuksen karttuessa ja Chiefsistä hankitun huippusentteri Rodney Hudsonin liittyessä linjan keskelle, joten odotettavissa on entistä varmempaa toimintaa.
Raiders-puolustus
Raidersin puolustuslinjassa on paljon potentiaalia, jota ei olla vielä nähty kunnolla vauhdissa. Kolmikko Justin Ellis-Dan Williams-Stacy McGee on avainasemassa linjan toimivuuden kannalta. McGee ei viime kaudella esittänyt tulokaskauden kaltaisia taitojaan, mutta usko miehen palaamiseen tasolleen on kova. Linjamies Justin Tuck on kokenut kehäkettu, mutta takaa tulee nuoruuden innolla tulokas Mario Edwards, joka raivannee tiensä kauden mittaan avaukseen olipa pelipaikka mikä tahansa linjassa tai sen takana.Tukimies Khalil Mack näytti viime kaudella olevansa ykköskierroksen varauksen arvoinen. Johtajuudellaan hän näytti mallia, miten vastustajan ihon alle päästään. Hän on arvokas pelaaja, olipa puolustusmuoto ja pelipaikka mikä tahansa. Mack käytti elokuun leirityksessä enemmän aikaansa linja- kuin tukimiehenä, joten oletettavaa on, että häntä nähdään myös linjassa kauden mittaan. Tukimies Curtis Lofton tuo Saintsista merkittävän lisän Raidersin puolustukseen taklauksillaan. Myös tulokastukimies Ben Heeney on mielenkiintoinen nimi kauden alkaessa. Hänellä voisi olla rahkeita murtautua tärkeiden pelaajien joukkoon.
Takakentällä takapuolustaja Charles Woodson on merkittävä uhka vastustajan heittopelille. Mies nousi viime kaudella jo TOP-10-listalle onnistuneissa heitonkatkoissa (60) ja viidellä lisäkatkolla hän nousisi jo TOP-5:n.
Arvio
Viime kaudella vetovastuun valmennuksesta ottanut Jack Del Rio on viemässä joukkuetta oikeaan suuntaan. Veto ei vielä riitä horisuttamaan divisoonan kärkipaikkoja, mutta se tulee tuottamaan haasteita useille joukkueille liigassa. Tahti ei yksikertaisesti riitä ja arvioni joukkueen voittosaldosta on 2–10 ja vuonna 2002 viimeksi koetut pudotuspelit jäävät edelleen haaveeksi.Denver Broncos (12–4)
Kausi 2014
Denver Broncos onnistui pelaamaan ehjän ja tasapainoisen runkosarjan viime vuonna. Ottelut olivat selkeänumeroisia ja voittoja karttui tasaisesti. Pelinrakentaja Peyton Manning pelasi unelma-alkukauden nousten tehtyjen maalien määrässä (530) kaikkien aikojen ykköseksi. Viimeisissä otteluissa mies palasi tavallisten kuolevaisten tasolle laitahyökkääjien loukkaantumisten myötä. Manningin neljän viimeisen ottelun indeksikin painui heikkoihin lukemiin.Joukkueen menestyksekäs runkosarja päättyi heikkoihin esityksiin ja sama vauhti jatkui divisioonakierroksella pudotuspeleissä. Broncos oli kuin heittopussi Andrew Luckin johtamaa Coltsia vastaan.
Broncos-hyökkäys
Gary Kubiakin siirryttyä joukkueen päävalmentajaksi Ravensin hyökkäyksen koordinaattorin paikalta, Broncosin hyökkäysten rakenteluun on odotettavissa muutoksia. Hänet tunnetaan hyvin juoksumyönteisenä valmentajana, kun taas Broncosin viime vuosien menestys on tullut ennen kaikkea heittopeleillä. Peyton Manning on jo saavuttanut 39-vuoden rajapyykin ja tavoittelee vielä yhtä Super Bowlia vaikeassa tilanteessa. Silmissä kiiluu myös Brett Favren rikkoutumattomana pidetty kärkipaikka heittojaardien määrässä. Siihen miehellä on enää matkaa vajaat 2 200 jaardia. Manningin todellinen luottopelaaja Julius Thomas suuntasi Jaguarsiin, eikä samantasoista sisempää laitahyökkääjää ole löytynyt tilalle. Samoin teki pieni ja piskuinen ulompi laitahyökkääjä ja potkujen palauttaja Wes Welker, joka kaikkia luonnonlakeja uhmaten on kokoonsa nähden yksi liigan kovimmista täsmäaseista, mutta etsii nyt uutta seuraa. Joukkueen hyökkäykset tulevat makaamaan pitkälti ulompien laitahyökkääjien Emmanuel Sandersin ja DeMaryius Thomasin sekä sisemmän laitahyökkääjän Owen Danielsin harteilla.Juoksupelille tulee olemaan tarvetta, mutta se voi pahimmillaan entisestään heikentää Manningin omaa pelaamista, sillä mies tuntuu olevan parhaimmillaan otteluissa, joissa heittoja kertyy vähintään 30. Juoksupelissä keskushyökkääjä C.J. Andersson lienee selkein ykkösase hyvän loppukautensa johdosta. Ronnie Hillman ja Montee Ball pystyvät tukemaan häntä hyvin. Heidän tuekseen tarvitaan kuitenkin uusia nousijoita etenkin, kun loukkaantumisia alkaa tulla, jotta juoksut saadaan pysymään terävinä. Broncosin hyökkäyslinja on kohtuullisen hyvä, mutta uusia täydennyksiä, kuten neljänteen joukkueeseen kuuden vuoden sisällä siirtynyttä linjamies Shelley Smithia tai Baltimoresta muuttanutta sentteri Gino Gradkowskia, on vaikea nähdä varsinaisina vahvistuksina. Saattaakin olla, että Gradkowskin, joka valittiin Pro Football Focuksen sentterivertailussa liigan huonoimmaksi vuonna 2013, korvaa nopeasti tulokas Max Garcia. Sen sijaan viime hetkillä ennen kauden alkua linjaan kiinnitettyä Evan Mathisia voidaan hyvällä syyllä pitää merkittävänä valopilkkuja joukkueelle. Yhtenä koko liigan parhaana linjamiehenä pidetty Mathis siirtyi Broncosiin Eaglesista ja tuo roppakaupalla kokemusta mukanaan.
Broncos-puolustus
Broncosin päävalmentaja vuosina 1993-94, Wade Phillips, otti helmikuussa vastuulleen puolustuksen koordinoinnin. Hän sai vastuulleen nipun kovia nimiä, kuten takapuolustajat Chris Harris Jr., Aqib Talib ja T.J. Ward sekä tukimiehet Von Miller ja DeMarcus Ware, mutta myös tasokkaan kokonaisuuden. Phillipsin tavaramerkkinä aiempina vuosina ovat olleet kovat säkitysluvut. Agressiivinen puolustus on kuitenkin rankkaa, joten tyyli edellyttää riittävästi tuoreita jalkoja. Broncos-puolustuksen onnistuminen tuleekin olemaan pitkälti kiinni siitä, kuinka paljon hyökkäys saa pidettyä palloa itsellään. Viime kauden tilastot puhuvat puolestaan ja Broncosilla onkin yksi vakuuttavimmista puolustuksista koko liigassa.Arvio
Heikosti viime kaudella vierasottelunsa hoitanut Broncos joutuu aloittamaan kautensa neljälle reissulla ensimmäisen kuuden viikon aikana. Uuden valmennusjohdon tuomat suunnitelmat tuleekin saada hyödynnettyä mm. tärkeissä otteluissa Chiefsiä ja Raidersia vastaan avauskierroksilla. On vaikeaa nähdä ehkä viimeistä kauttaan pelaavan Manningin saavuttavan huippukautta nykyisellä kokoonpanolla ja sitä kautta puolustuskin joutunee viettämään enemmän aikaa kentän puolella. Oma arvioni on, että joukkue päätyy saldoon 6–10 ja joutuu katselemaan pudotuspelit televisiosta käsin.San Diego Chargers (9–7)
Kausi 2014
Chargers aloitti vakuuttavasti viidellä voitolla ja yhdellä tappiolla, mutta kurssi kääntyi heti sen jälkeen laskevaksi. 5–4-tilanteessa joukkue napsi kolme tärkeää voittoa ja oli kiinni villi kortti -paikassa, mutta hävitessään kolme viimeisestä neljästä ottelustaan, se menetti mahdollisuutensa jatkopeleihin.Joukkueen vuoristoradasta parhaan kuvan antaa kaksi ottelua, toinen kotikentällä viikolla 5 Jetsiä vastaan, jossa takkiin tuli lukemin 31–0. Parhaita puoliaan Chargers pääsi puolestaan esittelemään vieraissa nuijimalla Dolphinsin lukemin 37–0 neljä viikkoa myöhemmin. Ailahtelevaisuus koitui joukkueen kohtaloksi ja lopputuloksena oli sama voittosaldo kuin edellisenä vuonna.
Chargers-hyökkäys
Huhut olivat viemässä viime kauden päätteeksi pelinrakentaja Phillip Riversiä toisaalle, mutta herran matka jatkuu Chargersin avainpelaajana. Viime kausi olisi voinut mennä paremminkin, mutta Rivers osui 66 % tarkkuudella heitoissaan ja onnistui 31 kertaa maalin teossa, joten varsinaisesti hyytymisestä ei voida vielä puhua. Tehoja kaivataan kuitenkin entistä enemmän Broncosin viime kaudet hallitsemassa divisioonassa. Joukkueen kannalta on turvallista, että herran takana on kokenut varamies Kellen Clemens, joka ei ole toistaiseksi päässyt esittelemään kunnolla taitojaan, mutta kyseessä on hyvin luotettava pelimies, joka pystyy tiukan paikan tullen astumaan isompiinkin saappaisiin.Joukkueen hyökkäyslinja menetti sentterinsä Nick Hardwickin ja linjamiehensä Jeromey Claryn eläkepäiville, mutta hätä ei ole vielä suuri. Sentteri Chris Watt näytti jo viime kaudella kykynsä linjan keskellä ja Claryn Broncosista siirtynyt korvaaja Orlando Franklin tuskin jää edeltäjänsä varjoon linjamiehenä. Itse asiassa sekä Watt että Franklin omaavat kaikki tarvittavat taidot nousta liigan eliittiin omilla pelipaikoillaan.
Chargers tulee kärsimään paljon ensimmäisellä viikolla, sillä aloittava sisempi laitahyökkääjä Antonio Gates kärsii neljän ottelun pelikieltoaan. Hän tulee joka tapauksessa nousemaan kiinniotettujen maalien määrässä kaikkien aikojen listalla sijalle 7 jo tällä kaudella. Nappiin mennyt kausi nostaisi hänet vielä sijaa korkeammalle tilastossa, jota hallitsee itseoikeutetusta legenda Jerry Rice. Toisaalta voi olla virkistävää antaa muille laitahyökkääjille näytönpaikat Gatesin pitkän yksinvaltiuden jäljiltä. Ladarius Green on kärkkynyt tilaisuuttaan jo muutaman vuoden ajan ja luvassa saattaa olla ilotulitus. Ulompien laitahyökkääjien osalta tärkeimmät miehet löytyvät joukosta Keenan Allen, Malcolm Floyd ja uutena pelaajana Stevie Johnson.
Chargers-puolustus
Chargersin takakentällä on tapahtunut muutoksia, jotka eivät voi olla vaikuttamatta tulevaan kauteen. Tukimies Jarrett Johnsonin ja takapuolustaja Dwight Freeneyn paikat ovat ottamassa näillä näkymin Manti Te'o tukimiehenä ja Donald Butler takakentällä. Jos ailahtelevasti pelanneen Butlerin esitykset eivät vakuuta valmennusta, tulokas Denzel Perryman on valmiina ottamaan oman paikkansa parrasvaloissa. Perrymanin haasteena puolestaan on hänen kokonsa, jonka hän pyrkii korvaamaan muilla ominaisuuksillaan. Tulokkaan nousu avaukseen voisi olla terveellistä puolustukselle.Joukkueella on ulompana linjamiehenä ase nimeltä Melvin Ingram, joka loukkaantumistensa jälkeen on noussut tasolle, jolla tehdään vastustajalle hallaa. Hänen vanavedessään tuhojaan on valmis tekemään toinen tulokas, ulompi linjamies Kyle Emmanuel, joka teki yliopistourallaan hyvää jälkeä juoksupuolustuksessa. Puolustuslinjalta odotetaan viime kausia parempaa esitystä. Linjamiehet, kuten Kendall Reyes ja Corey Liuget, ovat suurennuslasin alla. Heiltä odotetaan entistä näkyvämpää otetta tulevalla kaudella. Takana kärkkyy muun muassa toista kauttaa käynnistävä Ryan Carrethers, jolle olisi luvassa isoja minuutteja, kunhan taso hieman nousee.
Arvio
Kaikki palaset tuntuvat olevan kohdillaan ja pudotuspelitoiveet alkavat olla realistisia. Taistelu divisioonan voitosta tultaneen näkemään ei Broncosia vaan Chiefsiä vastaan. Oma arvioni on, että joukkue päätyy viime kautta selkeästi parempaan saldoon (12–4) ja divisioonan voittajana saa loistavat asetelmat pudotuspeleihin.Kansas City Chiefs (9–7)
Kausi 2014
Kansas City Chiefs aloitti kautensa 0–2-saldolla Titansia ja Broncosia vastaan. Joukkueen tahti parani kauden edetessä ja viikolla 11 alkoi divisioonavoittokin jo häämöttämään 7 voitolla ja 3 tappiolla. Erityisesti keskushyökkääjä Jamaal Charles sai paljon tuhoja aikaan vastustajan puolustuksessa ja Chiefs-puolustus onnistui käsittämättömällä varmuudella jättämään vastustajat alhaisiin pistemääriin.Puolustus jatkoi loppukierroksilla hyviä otteitaan tukimies Justin Houstonin kerätessä yhteensä 22 säkitystä kauden aikana ja toisen tukimiehen, Josh Maugan, osuessa aina hyökkääjien tielle. Tasokas puolustus ei kuitenkaan riittänyt, kun hyökkäyspää alkoi takertelemaan. Viimeiset kuusi ottelua toivat vain kaksi voittoa ja joukkue tippui hiuksen hienosti pudotuspeliviivan huonommalle puolelle. Suurimmat vaikeudet Chiefsillä olivat heittohyökkäysten puolella. Jaardeja kertyi verkkaisesti ja hyökkäykset loppuivat turhan nopeasti. Ilman Charlesin, mutta myös pelinrakentaja Alex Smithin juoksuja, tappiot olisivat voineet olla vieläkin rumempia. Joukkueen kaudesta ja etenkin puolustuksesta kertoo paljon se, että joka ottelussa, jossa Chiefs onnistui tekemään yli 20 pistettä, se poistui kentältä voittajana.
Chiefs-hyökkäys
Chiefsin hyökkäyksen tähtenä tuikkii edelleen keskushyökkääjä Jamaal Charles, joka valmistautuu jo yhdeksännelle kaudelleen. Hänen käsittämättömän nopeutensa tekee puolustuksen elämästä vaikeaa, mutta se, että mies pystyy myös ottamaan heittoja vastaan, tekee siitä melkein mahdotonta. Mies on päässyt vauhtiin vasta kolmen viimeisen kauden aikana, mutta loppua ei tunnu vielä näkyvän. Vaikka Knile Davis on selkeä varamies Charlesille, tulee viime vuoden tulokas laitahyökkääjä De'Anthony Thomas ottamaan oman tärkeän paikkansa otteluissa vieraammalla pelipaikalla keskushyökkääjänä.Pelinrakentaja Alex Smith ei näytä väsymisen merkkejä vaikka 10. pelikausi onkin jo edessä. Vuoden 2005 ykkösvaraus tuntuu parantavan vuosi vuodelta omia heikkouksiaan. Häntä ei voida laskea liigan parhaiden pelinrakentajien joukkoon, mutta hyvin lähelle sitä joukkoa mies kuuluu. Hänen juoksuvoimansa on ase, jota vastustajan puolustus ei voi jättää huomioimatta, mutta pitkiä heittopelejä Smith tuntuu karttavan. Smithin varamiehenä toimiva kokenut Chase Daniel on varma valinta tarpeen tullen, mutta takaa hyökkää myös Aaron Murray, joka jäi tulokaskaudellaan ilman ottelun ottelua.
Näkyvin hyökkäyksen hankinta löytyy ulomman laitahyökkääjän paikalta ja kantaa nimeä Jeremy Maclin. Mies teki Eaglesissa kohtuullista jälkeä, mutta tällä kaudella vaaditaan onnistumisia. Hän on ehdottomasti tulevan kauden ykköskohde Smithille. Villi kortti joukkueelle on tulokaslaitahyökkääjä Chris Conley, jonka vertaista fyysisyydeltään ei joukkueesta löydy. Olisiko jo ensimmäinen kausi herran läpimurtovuosi? Sisemmän laitahyökkääjän tontin täyttää yksi mies, Travis Kelce. Kelce on vielä kasvamassa rooliinsa, mutta tänä vuonna miehen monipuolisuutta tullaan käyttämään urakalla hyväksi.
Ja viimeisenä vielä katsaus hyökkäyksen linjaan, joka on saatava toimimaan, jotta menestykseen on mahdollisuuksia. Sentteri Rodney Hudsonin menetys Raidersiin oli kivulias ja nuorella linjamiehistöllä riittää paikattavaa. Aloittavien linjamiesten, kuten Eric Fisherin, Saintsistä siirtyneen Ben Grubbsin ja tulokassentteri Mitch Morsen, tulee harpata puolen pään verran korkeammalle, jotta joukkue pystyy taistelemaan divisioonan tittelistä. Perusasiat ovat kunnossa, mutta tasoa on nostettava, jotta pudotuspelipaikka lohkeaa.
Chiefs-puolustus
Ilman varsinaisia tähtiä pelaava Chiefs-puolustuslinja on koottu tasaisen vahvoista perustason puolustajista. Linjassa puolustava Dontari Poe on kokoonpanosta ainoa, joka kolkuttelee tähtikategorian portteja. Vaikka jenkeissä tähtiä nostetaankin jalustalle, laadukkaalla peruspelaamiselle pääsee pitemmälle. Viime kaudella joukkue nappasi vain kuusi syötönkatkoa, joka ei mairittele millään tasolla. Kulmapuolustajatulokas Marcus Peters hankittiin auttamaan tähän ongelmaan.Pelinrakentajien hiostaminen puolestaan on Chiefsillä hallussa ja sitä ilmentää parhaiten 15,3 miljoonaa euroa vuodessa tienaava tukimies Justin Houston, joka saattaa tulevalla kaudella rikkoa jo NFL-ennätyksiä pelityylillään. Tänä vuonna kaivataan myös tukimies Dee Fordilta, viime kauden tulokkaalta, läpimurtokautta.
Takakentälle joukkue nappasi draftissa ensimmäisellä kierroksella takapuolustaja Sean Smithin, jolta odotetaan paljon jo tulevalla kaudella. Myös toinen tulokas Steven Nelson tulee näyttelemään isoa roolia kauden mittaan.
Arvio
Joukkue jatkaa hyvällä puolustuspelillään vastustajien kiusaamista. Palaset ovat viime vuosina loksahdelleet hyvin kohdalleen ja tänä vuonna joukkueen on aika kivuta pudotuspeleihin asti. Joukkue joutuu kuitenkin aloittamaan kautensa vaikean kautta, sillä ensin vastaan asettuu Texans ja heti perään Broncos. Homma ei yhtään helpota kahdella vierasmatkalla, jotka suuntaavat Green Bayhin ja Cincinnatiin. Jos joukkue selviää tästä tulikasteesta, taivas on vain rajana. Runkosarjan päätteeksi taululla komeilevat lukemat 13–3.
Juttu julkaistu myös Faneille.comissa.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti
Kaikki kommentit ovat tervetulleita. Käytäthän kuitenkin vähintään nimimerkkiä kirjoituksissasi.