NFL-kausiennakko 2015: NFC East

Selkeitä piristymisen merkkejä jo viime kaudella esittänyt NFC East jatkaa siitä mihin jäi. Voittamaton vierasjoukkue Dallas Cowboys dominoi ehkä jopa yllättäen viimeksi, mutta olisiko nyt Philadelphia Eaglesin vuoro, joka on ottamassa isoa harppausta ylöspäin? Perinteisiä seuroja täynnä olevan divisioonan tuleekin olla kilpailukykyinen ja sitä se myös tulee olemaan, kun kausi alkaa.

Washington Redskins (4–12)

Kausi 2014

Kolmea pelinrakentajaa kauden mittaan pyörittänyt Washington Redskins pystyi vain muutamissa otteluissa taistelemaan voitosta. Alkukaudella koettu neljän ottelun tappioputki, jonka jälkeen joukkue oli 1–5-saldollaan jo pahasti muita perässä, oli kuin toisinto vuodelta 2004. Kaksi täpärää voittoa seuraavilla kierroksilla nostivat odotuksia astetta korkeammalle, mutta kuuden ottelun mittainen uusi tappioputki lopulta romutti ne totaalisesti.

Ajoittaisia valonpilkahduksia lukuunottamatta joukkue oli vaisu. Se onnistui vai viidesti tekemään yli 20 pistettä, eikä onnistujia löytynyt miltään pelipaikalta. Isoin valopilkku löytyi laitahyökkääjäosastolta, kun DeSean Jackson väläytteli osaamistaan kuudella yli 100 jaardin ottelullaan. Yksinäiseksi sudeksi jäänyttä Jacksonia kävi toisinaan jopa sääliksi, kun palloa ei saatu pelattua hänelle.

Redskins-hyökkäys

Redskins vahvisti jo hyvissä ajoin (kahta viikkoa) ennen kauden avausta valinneensa Kirk Cousinsin ykköspelinrakentajakseen ohi Robert Griffin III:n. Moni oli valmis antamaan Griffinille vielä yhden mahdollisuuden nousta tulokaskautensa tasolle, mutta alkukausi mennään nyt siis Cousinsin johdolla. Kolmantena lenkkinä häärii Colt McCoy, joka saattaa myös saada peliaikaa kauden mittaan. Koska heittopelin varaan joukkue ei voi laskea, tarvitaan juoksuhyökkäykseen potkua. Viime kaudella ykköskeskushyökkääjän viittaa kantanut Alfred Morris tulee olemaan ykkösase tälläkin kertaa. Mies on hiipunut kausi kaudelta kolmen vuoden takaisesta tulokaskaudestaan. Siitä huolimatta joukkue luottaa häneen edelleen. Morrisin onneksi hyökkäyslinja on parantunut sitten viime näkemän ja auttanee miestä parantamaan tulostaan.

Laidalla DeSean Jackson saa jatkaa puurtamistaan. Hänen keskittyessä edelleen pitkiin heittoihin, kun Pierre Garcon on päävastuussa lyhyistä heittopeleistä. Laitahyökkäyksen ollessa muutamien pelaajien harteilla, etenkin sisemmältä laitahyökkääjältä, Jordan Reediltä odotetaan paljon. Loukkaantumiset ovat sotkeneet Reedin uraa pahasti ja nyt on toiveissa saada vihdoin ehjä kausi pakettiin ja sitä kautta otteet myös kohdalleen.

Redskins-puolustus

Puolustuslinjan päässä hääräävä Jason Hatcher floppasi täysin viimeksi ja häneltä odotetaan paluuta vuoden 2013 tasolle, jolloin Hatcher valittiin myös Pro Bowl -otteluun. Hän onkin ainoa viime vuodelta jäljellä oleva avauksen linjamies. Myös puolustustaktiikkaa on hiottu ja sen odotetaan tuovan positiivisia tuloksia. Takakentälläkin nähdään uutta verta, kun takamiehet ex-Buccaneers Dashon Goldson ja ex-Seahawks Jeron Johnson ottavat paikkansa. Kumpikaan ei ole esiintynyt edukseen viime aikoina, mutta Redskinsin pelityylin pitäisi sopia pelaajille paremmin kuin edellisten joukkueiden.

Uusi puolustuksen koordinaattori Joe Barry haluaa jättää kädenjälkensä Redskins-historiaan ja tuleekin panostamaan aiempaan enemmän pelinrakentajien painostamiseen. Chargersista siirtynyt Barry joutuu ensi töikseen kokoamaan täysin uudistetun puolustuskokoonpanon yhteen ja opettamaan heille omat kuvionsa pikavauhtia. Tuloksia tullaan näkemään, mutta minä vuonna?

Arvio

Redskinsin kauden alkua värittää vahvasti uudistunut kokoonpano sekä päivitetty valmennusjohto. Paperilla joukkue on viime kautta parempi, mutta kentällä todennäköisesti vielä raakile. Ilman tähtitason pelinrakentajatasoa joukkueella tulee kylmät paikat kauden mittaan. Vaikka paljon hyviä asioita on viime kauden jälkeen tapahtunutkin, on vaikeaa nähdä Redskinsiä voittavana joukkueena. Tyly arvioni on, että 1–15-saldolla joukkue nappaa liigan peräpään pitäjän paikan.

New York Giants (6–10)

Kausi 2014

New York Giants avasi kautensa tuplatappiolla, mutta sai vihdoin palasensa kolmannella kierroksella kohdalleen saaden hyökkäyksensä vihdoin vauhtiin. Kolme peräkkäistä voittoa, joissa kaikissa pisteitä syntyi vähintään 30 antoi luvan odottaa hyvää loppukautta. Yhtä nopeasti, kun joukkue oli päässyt vauhtiin, sen tahti myös hyytyi. Voittoputkensa jälkeen Giants romahti kuudennella viikolla Eaglesia vastaan lukemin 0–27. Kuudesti ottelussa pelinrakentaja Eli Manningin säkittänyt Eagles-puolustus palautti miehen vauhdilla pilvilinnoista maantasalle. Rökäletappiosta alkoi synkkä korpivaellus, joka päättyi vasta viikolla 14 seitsemän tappion jälkeen. vaikka tappioputki oli pitkä, pääsi Giants jo ennen sen katkeamista parempaan vauhtiin erityisesti laitahyökkääjätulokas Odell Beckhamin huikeilla otteilla. Viimeisillä kierroksilla kahden maalin keskiarvolla pelannut mies auttoi lopulta joukkuetta saalistamaan vielä kolme voittoa ja pelastaen sen mitä pelastettavissa oli.

Beckham nousi loukkaantumisesta toivuttuaan viikolla 9 joukkueen tähtihahmoksi. Hän aloitti 11 kertaa, mutta juoksi siitä huolimatta yli 1 300 jaardia. Miehen vanavedessä myös Manningin tehot paranivat sitä mukaan, mitä lähemmäs kausi eteni loppuaan.

Giants-hyökkäys

Heittopeliin tukeutunut hyökkäys pääsi loppukaudesta vauhtiin. Kaksikko Manning-Beckham jatkaa siitä, mihin viimeksi jäi ja molemmilla on mahdollisuus parannella huikeita viime kauden tilastojaan. Kevään mittaan Giants on keskittynyt vahvistamaan hyökkäyslinjaansa, joka ei vakuuttanut viimeksi. Linjan menestys on mahdollista niin kauan, kun avainpelaajat pysyvät terveinä. Loukkaantumisiin ei ole varaa, koska penkiltä ei löydykään enää riittävää tuurausapua.

Keskushyökkääjä Shane Vereen hankittiin täyttämään viime kauden alla syntynyttä aukkoa, kun silloinen ykkösmies David Wilson joutui yllättäen lopettamaan peliuransa loukkaantumisen vuoksi ja Giants jäi ilman juoksu-uhkaansa. Vereenin nopeus tulee pääsemään oikeuksiinsa, kun linjassa palaset loksahtelevat kohdilleen. Lisäksi Vereen pystyy tuomaan lisäarvoa myös heittopeleihin sillä häntä hyödynnettiin Patriotsissa enemmän heitoissa kuin juoksuissa.

Heittohyöksissä joukkueella on Vereenin ja Beckhamin lisäksi vielä herra nimeltä Victor Cruz. Sekä Beckham että Cruz kärsivät loukkaantumisista talvella ja olisi hienoa nähdä molemmat terveinä heti kauden alussa kentällä. Cruz on viime kautta lukuunottamatta ollut 1 000 jaardin takuumies ja jos heidät saadaan kentälle samaan aikaan, on Manningillä suhteellisen helppo työ löytää toinen kohteistaan joka hyökkäyksessä Vereenin tehdessä myyrän työtä lähempänä.

Giants-puolustus

Osittain päivittynyt puolustus kaipaa kesällä sormensa pahasti telonutta ulompaa linjamiestä, Jason Pierre-Paulia. Viime kaudella 12,5 säkitystä ja 77 taklausta tilastoinut Pierre-Paul olisi ehdoton ykkösuhka ilman sormeaankin pelinrakentajien painostamiseen. Jos häntä ei saada takaisin kokoonpanoon, jää muille paljon paikattavaa. Cowboysista hätiin hankittu George Salvie pystyy ainakin osittain täyttämään tuota aukkoa. Myös keväällä varattu saman pelipaikan Owa Odighizuwa pystyy tekemään pelinrakentelusta vaikeaa.

Isoin kysymyksmerkki puolustuksen osalta löytyy takakentältä. Giantsilla on lahjakkaita pelimiehiä takapuolustajina, kuten tulokas Landon Collins, mutta kokemusta ei ole nimeksikään. Takakentän näyttäessä osaamisensa, voi joukkue jo pistää kampoihin divisioonan kärkijoukkueille.

Arvio

Useampi avainpelaaja on kärsinyt loukkaantumisista ja kapea kokoonpano edellyttää miesten olevan iskussa kauden alkaessa. Kunhan nämä huolet saadaan kuntoon, on joukkueella hyvät mahdollisuudet voittoihin. Niin puolustus kuin hyökkäyskin pystyy parantamaan peliään viime kaudesta ja loppualdoksi tulee muodostumaan 8–8.

Dallas Cowboys (12–4)

Kausi 2014

Huikean kauden pelannut Dallas Cowboys sai lentävän lähdön kauteen aloittaen etenkin huikean juoksupelinsä turvin 6–1-saldolla. DeMarco Murray eteni koko alkukauden ja yhteensä 12 kertaa yli 100 jaardia ottelussa, eikä pelinrakentaja Tony Romon ajoittaiset heikot esitykset päässeet vaikuttamaan ottelutuloksiin. Neljä tappiota, joista kolme ajoittui heti kauden puolivälin jälkeen, tulivat 49ersille, Redskinsille, Cardinalsille sekä Eaglesille. Tappioista mielenkiintoisia tekee niiden osuminen kotiotteluihin. Sen sijaan vieraissa jokainen ottelu päättyi Cowboysin voittoon.

Cowboysin tehoja kuvaa hyvin pisteiden määrä runkosarjassa. Jokaisessa voittamassaan ottelussa se teki vähintään 20 pistettä. Sen sijaan tappio-otteluissa joukkue jäi alle 20 pisteeseen. Muutamista heikoista otteluistaan huolimatta Tony Romo johdatti yli 110 indeksinsä myötä Cowboysin villikorttikierrokselta Lionsia vastaan jatkoon. Romon vauhdin hyytyessä divisioonakierroksella, Murray puolestaan äityi vauhtiin, mutta tuloksena siitä huolimatta niukka tappio.

Cowboys-hyökkäys

Viime vuonna liigan kolmanneksi eniten maaleja (56) mättänyt Cowboys lähtee aavistuksen heikentyneen hyökkäyksensä kera taistelemaan divisioonavoitosta. Viime kauden ykköstähti keskushyökkääjä DeMarco Murray löysi uuden elämän naapurijoukkue Eaglesissa ja hänen paikalleen korvaajan löytyminen tuntuu olevan tuskaista. Darren McFadden hankittiin yhdeksi vaihtoehdoksi juoksuhyökkäykseen. Vuonna 2008 neljäntenä varatun McFaddenin loukkaantumisia täynnä oleva ura ei ole päässyt vauhtiin, mutta nyt siihenkin aukeaa tilaisuus. Nähtäväksi jää, mikä on  hyökkäyslinjan valmentajan Bill Callahanin perintö, kun hän siirtyi Redskinsin valmennusportaaseen. Callahan on omana aikakautenaan pystynyt kehittämään linjasta aivan uudenlaisen ja joukkueen kannalta olisi suotavaa, ettei takapakkia vaihdoksen myötä pääse syntymään.

Vaikka joukkue vaihtoi hyökkäysstrategiansa juoksupainotteiseksi, sillä ei ollut vaikutusta pelinrakentaja Tony Romon työskentelyyn. Jaardeja kertyi luonnollisesti vähemmän, mutta heittotarkkuus ja maalimäärä kääntyivät nousuun. Romon tärkeimmät kohteet heittopeleissä tulee löytymään kaksikosta Jason Witten ja Dez Bryant. Erityisesti ulomman laitahyökkääjän paikalla pelaava Bryant on liigan tasoikkaimpia omalla pelipaikallaan ja hänen tahtinsa tuntuu kiihtyvän kausi kaudelta. Viime vuonna tuloksena oli reilut 1 300 jaardia ja 16 maalia. Sisempi laitahyökkääjä Witten sen sijaan on Cowboysin luottohevonen, joka on missannut vain yhden ottelun koko 12-vuotisen uransa aikana. Viime kaudella hän ylitti kolmantena maagisen 10 000 jaardin kiinniottorajan ja tulee tekemään alkavalla kaudella taas vähintään 5 maalia.

Cowboys-puolustus

Dallasin puolutus pääsi viime vuonna helpolla, kun hyökkäys onnisti pitämään palloa pääsääntöisesti vastustajaa enemmän. Se onnistui nostamaan itsensä vuoden 2013 toiseksi heikoimmasta puolustuksesta liigan keskitasolle. Samalla menolla alkukauteen lähtevä Cowboys voi lähteä turvallisin mielin kehittämään puutteitaan. Siitä huolimatta ensimmäinen neljännes tulee olemaan tuskien taival sillä sekä Panthersista joukkueen linjaan siirtynyt Greg Hardy että tukimies Rolando McClain kärsivät neljän ottelun pelikieltoaan. Hardy joutui käytännössä jättämään koko viime kauden väliin pelikiellon vuoksi, mutta sitä ennen hän oli vielä 15 säkityksen kunnossa. McClain puolestaan on tasaisen varma suorittaja, joka lähes sadalla taklauksellaan kausittain on nostanut joukkueidensa tasoa merkittävästi. Nyt kaksikko pääsee tositoimiin vasta viikolla 5 Patriotsia vastaan ja siihen asti muiden on pistettävä jalkaa toisen eteen.

Takakentältäkin puuttuu tärkeä lenkki kulmapuolustaja Orlando Scandrickin telottua elokuussa polvensa ja jättäessä koko kauden väliin. Miehen arvosta kertoo paljon viime kauden tilasto, jonka mukaan hän vartioimansa laitahyökkääjä ei tehnyt yhtään maalia koko kauden aikana. Scandricin puuttuminen avaa tulokaspuolustaja Byron Jonesille heti ensimmäisellä kaudellaan huikean näytön paikan.

Arvio

Cowboys on matkalla kohti mestaruusvuosiensa tasoa, jolloin joukkue oli takuuvarma menijä pudotuspeleihin. Ottelut Eaglesia vastaan viikoilla 2 ja 9 ratkaisevat paljon divisioonan mestaruuden ratkaisuun. Neljä ottelua ilman isointa puolustustähteään pelaava joukkue tarvitsee hyvän startin kauteen ja sen turvin lento kantaa saldoon 10–6.

Philadelphia Eagles (10–6)

Kausi 2014

Philadelphia Eaglesin hyvin alkanut kausi eteni kohti selvää pudotuspelipaikkaa aina yli kauden puolen välin. Kierroksen 13 jälkeen se oli tukevasti kiinni jatkopaikassa 9–3-tuloksellaan, mutta haastavaksi muodostunut loppukausi tuhosi jatkohaaveet, kun tuloksena viimeisistä otteluista oli vain yksi voitto ja kolme tappiota.

Kahdella pelinrakentajalla kautensa läpivienyt Eagles pelasi kaiken kaikkiaan kelpo kauden, kuten 10 voittoa osoittaakin, mutta se viimeinen askel jäi ottamatta. Puhtain paperein kaudesta selvinnyt keskushyökkääjä LeSean McCoy oli lähes joka ottelussa sadan jaardin tahdissa ja ylittikin rajapyykin neljästi. Huippukauden vuonna 2013 pelanneen pelinrakentaja Nick Folesin kohdalla ei voida sanoa samaa, josta hänen penkittämisensäkin kertoo.

Eagles-hyökkäys

Merkittävin muutos Eagles-hyökkäyksessä kauteen lähdettäessä löytyy pelinrakentajaosastolta. Sam Bradford siirtyi Ramsista joukkueeseen ja tulee kantamaan yksin tonttiaan. Ilman varasuunnitelmaa joukkue lienee nostaneensa kaikki peukalot pystyyn, jottei Bradford pääse loukkaantumaan. Bradford on varmasti odotettu vahvistus Eaglesille, mutta hänen pelivarmuutensa on ailahteleva. Se, kenelle mies palloa tulee toimittamaan on vielä auki. Joukkue on täynnä lahjakkaita nuoria laitahyökkääjiä, mutta ei selkeää ykköstähteä. Sen sijaan juoksuhyökkäykseen on laittaa liigan kirkkain tähti, kun McCoyn tilalle hankittiin keväällä DeMarco Murray sekä kakkosmieheksi Ryan Matthews. Murray voitti viime vuonna juoksutilaston ja tuo jopa McCoyta isomman juoksu-uhan mukanaan. Matthews on vasta kehittymässä tähdeksi, mutta hänenkin otteet ovat olleet lupaavia.

Jotta Bradford ja Murray pääsevät vauhtiin, tulee hyökkäyksen linjan olla iskussa. Sentteri Jason Kelcen johdolla linjasta löytyy riittävästi kokemusta ja laadukkuutta, jotta hyökkäysmylly saadaan pyörimään. Monien kirjoissa linja on jopa koko liigan tasokkain. Kunhan Bradford saadaan pidettyä terveenä ja kokoonpanossa, joukkueella on mahdollisuudet vaikka mihin, mistä kertovat myös harjoitusotteluiden hienot maalimäärät.

Eagles-puolustus

Puolustus pärjää loistavasti juoksuja vastaan, mutta ilman suurempia muutoksia joukkue joutunee taas kamppailemaan heittopelien kanssa. Joukkue onnistui viime vuonna katkaisemaan heiton ainoastaan 12 kertaa, kun samaan aikaan vastustajat etenivät lähes 8 jaardin keskivauhdilla heitä vastaan. Eagles toivoo saavansa tilanteeseen muutosta ja yksi keino siihen oli hankkia kulmapuolustaja Byron Maxwell Seahawksista. Maxwellin keskittyessä ykköslaitahyökkääjien varjostamiseen, muiden tehtäväksi jää muu puolustus. Nähtäväksi jää, miten paljon Maxwell ja muut mahdolliset pelipaikkavaihdokset tuovat tehoa puolustukseen.

Arvio

Eagles on lähellä läpimurtoa ja sillä on kaikki ainekset jopa NFC:n voittajaksi asti. Bradford on avainasemassa, mutta Murray noussee isoimpiin otsikoihin kauden mittaan. Hieno runkosarja näyttäisi päättyvän tulokseen 14–2.