NFL-kausiennakko 2016: NFC South

NFC South -divisioonan kausi 2014 meni kautta linjan poskelleen, kun neljä joukkuetta keräsi yhteensä vain 22 voittoa, joista yli puolet tuli keskinäisistä otteluista. Viime kaudella meno oli hyvin erilaista, kun Carolina Panthers hallitsi koko liigaa ja muut joukkueet paransivat otteitaan selkeästi. Tuloksena 36 voitettua ottelua, jota parempaan ei pystynyt yksikään toinen divisioona ja vain AFC East kykeni samaan tulokseen. Vaikka kokonaistaso nousi aimo harppauksen, ei se kuitenkaan tuonut varsinaista menestystä muille kuin divisioonan voittaneelle Panthersille. Tuleva kausi antaa nelikolle mahdollisuuden jatkaa nousevaa käyräänsä ja lähteä haastamaan yhtä lukuunottamatta kaikki divisioonapelinsä voittanutta Carolinaa.

Atlanta Falcons (8–8)

Kausi 2015

Falconsin kuusi voittoa tuonut edelliskausi oli pettymys, vaikka joukkue onnistuikin voittamaan yhtä lukuunottamatta kaikki divisioonan sisäiset kamppailunsa. Viime kausi olisi puolestaan ollut täyspotti, jos Atlanta olisi pystynyt pitämään saman tason yllä paikallisvastustajiaan vastaan, mutta niissä otteluissa pakka sekosi kaikkein pahiten. Tuloksena oli kahdeksan voittoa, mutta vain yksi kuudesta divisioonaottelusta. Edes huikea 5–0-alku ja sitä seurannut 6–1-saldo eivät auttaneet Falconsia tänäkään vuonna pudotuspeleihin. Viikolla 8 alkanut tuskien taival toi mukanaan kuusi peräkkäistä tappiota, joista jokainen viimeistä lukuunottamatta päättyi korkeintaan kymmenen pisteen eroon. Tappioputken jälkeen viimeiset kierrokset olivat enemmänkin kosmeettisia, sillä pudotuspelipaikka oli tappioiden myötä jo käytännössä karannut.

Joukkueen tehoista viime kaudella vastasivat ennen kaikkea kaksikko Matt Ryan (QB)–Julio Jones (WR). Miehet tehtailivat yhdessä kahdeksan maalia, jonka lisäksi keskushyökkääjä Devonta Freeman säesti kohtuulliseta joukkuehyökkäystä 14 maalinsa kanssa. Falconsin puolustus ei varsinaisesti vakuuttanut, vaikka se pystyikin viikolla 16 jättämään Carolina Panthersin 14 pisteeseen ja aiheuttaen tulevalle NFC-mestarille sen ainokaisen runkosarjatappion.

Falcons-hyökkäys

Falcons on yksi liigan onnekkaista joukkueista, jolta löytyy laadukkaat ykkösmiehet jokaiselle taitopelipaikalle. Viime kaudelta tutut Matt Ryan, Julio Jones ja Devonta Freeman jatkavat joukkueen riveissä. Viime kaudella kolmikko olisi kaivannut enemmän apuja muulta hyökkäykseltä ja siihen huutoon on tulevalle kaudelle kiinnitetty Bengalsissa neljä viime kautta pelannut laitahyökkääjä Mohamed Sanu, jonka rooli vanhassa joukkueessaan jäi viime vuonna pieneksi. Sanun varaan lasketaan paljon, sillä Falcons menetti Devin Hesterin Ravensille ja Roddy Whiten eläkepäiville, joten varsinaisesti ei voida puhua kokoonpanoon syvyyden lisäämisestä vaan enemmänkin suurelta riskiltä. Niin kauan kuin Ryanin ja Jonesin yhteispeli toimii sillä tasolla, mitä etenkin loppukaudesta saimme todistaa, joukkueella on potentiaaliset mahdollisuudet murtaa mikä tahansa puolustus. Jos jompikumpi näistä miehistä loukkaantuu, peli alkaa olla pelattu. Freemanin roolia ei voi väheksyä ja hänkin pystyy kääntämään otteluita voitoksi, mutta siitä huolimatta joukkueen hyökkäys ei saa menettää kaksikon kumpaakaan lenkkiä.

Jo viime kaudella hyvää jälkeä tehnyt hyökkäyslinja vahvistui sentteri Alex Mackillä, joka siirtyi joukkueeseen Brownsista. Nyt kasassa on entistä vakuuttavampi nippu, kun sen heikoin kohtakin nousi samalle tasolle muiden miesten kanssa. En tiedä kuinka paljon asiaa on linjassa pelaaville miehille kerrattu, mutta uskoisin, että viime kädessä heidän tärkein tehtävänsä on pitää Matt Ryan pelikuntoisena eli huolehtia puolustajien pysymisestä riittävän kaukana avainpelaajastaan.

Falcons-puolustus

Falconsin etuseitsikko ei pystynyt viime kaudella antamaan juuri lainkaan painetta vastustajien pelinrakentajille. Tuloksena oli vaivaiset 19 säkitystä eli noin yksi per ottelu. Avauskokoonpanossa on paljon potentiaalia, mutta nuorilta miehiltä puuttuvat vielä varsinaiset näytöt. Viime vuoden ykköskierroksen varaus, tukimiehen paikalle siirtynyt Vic Beasley pelasi kelpo kauden, mutta paljon jäi vielä parannettavaakin.

Neljännelle NFL-kaudelle valmistautuva kulmapuolustaja Desmond Trufant tuntui viime kaudella olevan kuin musta vaate, jota vastustajat välttelivät viimeiseen asti. Näin ollen tilastot eivät anna täyttä kuvaa miehen kyvyistä, joita Atlantassa osataan arvostaa. Takapuolustusta tukemaan joukkue nappasi varaustilaisuuden ensimmäiseltä kierrokselta Keanu Nealin, joka joutuu valitettavasti aloittamaan kautensa vasta muutaman viikon päästä toivuttuaan loukkaantumisesta. Myös kulmapuolustaja Jalen Collins on sivussa alkukauden, kun hän kärsii neljän ottelun pelikieltoaan. Falcons kaipaisi näitä kahta miestä jo alkukierroksilla, koska muu takakentän miehistö lukuunottamatta kulmapuolustaja Robert Alfordia ole vakuuttanut viime aikoina.

Arvio

Monet tuntuvat uskon Falconsin pudotuspelipaikkaan, mutta on vaikeaa olla sivuuttamatta hyökkäyksen äärettömän kapeaa materiaalia. Ensinnäkin avainpelaajien loukkaantumiset olisivat pahaa myrkkyä joukkueelle, jota edes yksi liigan parhaista hyökkäyslinjoista ei pystyisi helpottamaan. Puolustuksessakin on aineksia vaikka mihin ja pienillä muutoksilla koneesta saadaan toivon mukaan viime kautta enemmän irti. Atlantan otteluohjelma on tasaisen haastava, sillä jatkuvasti vastaan asettuu tasokkaita joukkueita, joskin kauden alku lähtee tasaisemmin liikkeelle, kun joukkue kohtaa Buccaneersin, Raidersin ja Saintsin. Niistä pitäisi pystyä raapimaan vähintään kaksi voittoa. Voin olla pessimisti, mutta siitä huolimatta uskon joukkueen alisuorittavan pahasti ja päätyvän 4–12-saldoon.

New Orleans Saints (7–9)

Kausi 2015

New Orleans Saintsin viime kausi ei olisi voinut saada paljon heikompaa starttia, kun joukkueen ennakolta suhteellisen haastava alkukausi toi tullessaan vain yhden voiton viidestä ensimmäisestä ottelusta. Sen jälkeen joukkueen otteet ailahtelivat ottelusta toiseen hyvin paljon, kun välillä katsojat saivat todistaa 100 pisteen otteluita ja toisinaan Saintsin pisteet jäivät alle 20:een. Hyökkäystehoista menestys ei kuitenkaan jäänyt kiinni, sillä joukkue oli heittojaardeissa runkosarjan ykkönen ja tehdyissä pisteissä kahdeksas. Valitettavasti puolustus valtasi tilastojen kärkipaikat peräpään puolelta. Tuloksena eniten päästettyjä pisteitä ja toiseksi eniten päästettyjä juoksu-, heitto- ja yhteisjaardeja. Onkin selvää, mitä osa-aluetta Saintsin on pystyttävä parantamaan tulevalla kaudella.

Tammikuussa 37 vuotta täyttänyt pelinrakentaja Drew Brees oli tutun kovassa vauhdissa 32 TD:llään ja vain 11 syötönkatkolla. Brees jakeli palloa tasaisesti laajalle laitahyökkääjäjoukolla ehkäpä hieman jopa yllättäen nuori Brandin Cooks nousi ykköskiinniottajaksi ja maalikuninkaaksi 9 TD:llään. Heikosta puolustuksesta on vaikeaa nostaa onnistujia esiin, mutta yksi sellainen voisi olla linjamies Cameron Jordan 10 säkityksellään ja viidellä syötönhäirinnällään.

Saints-hyökkäys

Saints ei viime kaudella hävinnyt niinkään otteluita hyökkäyksensä vuoksi vaan koska puolustus päästi vastustajat jatkuvasti liian helpolla. Siitä huolimatta joukkue nappasi Coltsista sisemmän laitahyökkääjän Coby Fleenerin riveihinsä korvaamaan Ravensiin siirtyneen Benjamin Watsonin sekä draftin kakkoskierrokselta laitahyökkääjä Michael Thomasin. Suuriin muutoksiin ei ollut tarvetta ja pääosin hyökkäys pysyikin entisellään. Nähtäväksi jää, mitä nämä uudet miehet tuovat tullessaan Drew Breesin heittokohteina.

Keskushyökkääjä Mark Ingram on jo kahden kauden ajan ollut Saintsin ykkösjuoksija. Pienet loukkaantumiset ovat häirinneet Ingramin uraa hieman, mutta onneksi joukkueesta löytyy varamiehiä, jotka tarpeen tullen uskaltaa laittaa tulille. Tim Hightower nähtiin kentällä vain harvakseltaan viime kaudella, mutta siitä huolimatta hän rynni neljästi maaliviivan yli. Paremminkin Billsissä mainetta niittänyt C.J. Spiller nähtiin sitä harvemmin nurmella, mutta tarvittaessa mies on edelleen valmis isompiinkin minuutteihin.

Saints-puolustus

Puolustukseen kaivattiin viime kauden jälkeen isoja muutoksia ja niitä on myös nähty. Kevään ykköskierroksen varaus, puolustuksen linjamies Sheldon Rankins on yksi heistä, muttei ainoa. Vielä tärkeämpi hankinta tulee olemaan tukimies James Laurinaitis, joka on koko seitsemän vuotisen uransa ajan tilastoinut jäätäviä taklausmääriä. Hänen panoksensa juoksuhyökkäysten puolustamisessa on todella suuri ja tulee varmasti auttamaan Saintsia sillä saralla. Vanhoista tähdistä ulompi linjamies Cameron Jordan jatkaa kuudetta kauttaan joukkueessa ja on varsinainen pelinrakentajan metsästäjä luonteeltaan. Viime kaudella säkkejä kertyi 10, mutta sen lisäksi hän oli yksi liigan parhaista antamaan jatkuvaa painetta QB-osastolle.

Valmennusjohto ei tehnyt hankintoja takapuolustukseen, koska lähtökohtaisesti avauksen pelaajat ovat jo hyvätasoisia. Yksikin loukkaantuminen tällä saralla voi kostautua nopeasti, sillä vaihtopenkki on aika laiha takapuolustuksen osalta. Riittääkö vauhti liigan kovia heittojoukkueita vastaan tällä kaudella?

Arvio

Saintsin kohdalla on jo ollut useamman kauden selvää, että hyökkäys loihtii kasan maaleja joka ottelussa. Yli 30 pisteen otteluita nähtiin viime vuonna neljä ja varmasti nähdään tänäkin vuonna. Suurennuslasi kohdistuukin taas kerran puolustukseen. Jotta joukkueella olisi mahdollista pärjätä divisioonassaan, puolustuksen on pystyttävä pitämään vastustaja aisoissa. Näin ei viime kaudella ollut ja vastustajat takoivat parhaimmillaan lähes 50 pistettä heitä vastaan. Brees on loistava pelinrakentaja ja sitä kautta voittoja tulee, mutta oma uskoni ei riitä nostamaan joukkuetta tänäkään vuonna plussan puolelle vaan voittosuhde painuu entistä alemmas. Loppusaldo 5–11.

Tampa Bay Buccaneers (6–10)

Kausi 2015

Buccaneers lähti kauteen kuuden ottelun tappioputki perintönään edelliseltä kaudelta. Täysin pieleen mennyt kausi oli tuonut vain kaksi voittoa, mutta toisaalta sitä kautta joukkue sai varata silloisen kesän varaustilaisuudessa ensimmäisenä. Haaviin tarttui odotetusti pelinrakentaja Jameis Winston, jonka johdolla seura lähti tekemään uutta nousua useamman epäonnistuneen yrityksen jälkeen. Kausi 2015 lähtikin pienistä vaikeuksista huolimatta hyvin liikkeelle ja joukkue eteni 50 prosentin voittosuhteella yli puolivälin. Viikon 13 päätteeksi sarjataulukossa komeili 6 voittoa, jo kolme kertaa enemmän kuin edelliskaudella, ja yhtä monta tappiota. Buccaneers elätteli vielä toiveita pudotuspelipaikasta, mutta kone hyytyi lopulta pahasti ja joukkue joutui poistumaan lopuista otteluista häviäjänä ja sitä kautta Tampa Bay jatkoi divisioonajumbona jo viidettä vuotta peräkkäin.

Pelaajatasolla kaudesta jäi päällimmäisenä mieleen Winstonin kelpo tulokaskauden lisäksi keskushyökkääjä Doug Martinin otteet, kun hän palasi vihdoin tulokaskautensa (2012) tasolle. Kolmas esillä ollut pelaaja, myöskin ykköskierroksen varaus, kuten kaksi edellistäkin, oli laitahyökkääjä Mike Evans. Vaikka Evans keräsi kiinniottojaardeja komean määrän (1 200), ei hän pystynyt auttamaan joukkuettaan maalinteossa kuin kolmesti.

Buccaneers-hyökkäys

Tuttu kolmikko viime vuodelta jatkaa seuran nousua kohti pudotuspelitasoa. Viime kausi jäi vielä turhan kauas, mutta lahjakkailla ja nuorilla pelaajilla höystetty hyökkäys kehittyy vuosi vuodelta paremmaksi. Valmennusjohto ei nähnyt tarpeelliseksi lähteä hakemaan vahvistusta lainkaan hyökkäyspäähän vaan halusi jatkaa samojen miesten kanssa. Ja miksei olisi luottanut kokoonpanoonsa, josta tuntui viime kaudella löytyvän riittävää syvyyttä laajalti hyökkäyslinjaa lukuunottamatta. Linja oli ajoittain vaikeuksia suojata pelinrakentajaansa puolustuksen ryntäyksiltä ja tätä haastetta paikkaamaan Buccaneers nappasi J.R. Sweezyn Seahawksista.

Juoksuhyökkäys on ehdottomasti hyökkäyksen ykkösase, kun Doug Martinin lisäksi myös Charles Sims onnistui viime kaudella täyttämään kakkosmiehenn paikkansa mallikkaasti. Yli 500 jaardia juoksemalla ja kiinniottamalla ovat molemmat hyviä lukuja avauskokoonpanon ulkopuoliselle pelaajalle. Lisäksi myös Winston pystyy käyttämään jalkojaan yhtenä vaihtoehtona, jolloin puolustuksen työ vaikeutuu entisestään.

Buccaneers-puolustus

Puolustuspäässä ja etenkin sen takalinjoilla ovi on käynyt tiheään tahtiin molempiin suuntiin. Kulmapuolustajat Brent Grimes Dolphinsista ja Vernon Hargreaves III draftin ykköskierrokselta hankittiin täyttämään suoraan avauksen pelipaikat, mutta kummallekin jää vielä paljon todistettavaa runkosarjaan. Muutenkin takapuolustuksen taso on hieman epäselvä, sillä viime kaudella otteet eivät olleet parhaat mahdolliset.

Etuseitsikossa puolestaan uusina vahvistuksina nähdään ulommat linjamiehet Robert Ayers Giantista ja tulokas Noah Spence sekä tukimies Daryl Smith Ravensista. Kolmikosta etenkin Ayers on loistava hankinta, joka ennen kaikkea tulee auttamaan Buccaneersia pelinrakentajan häirinnässä, joka viime kaudella oli todella vaisua. Viidettä kautta punapaitojen ehdottomana puolustuksen ykkösaseena jatkaa tukimies Lavonte David.

Arvio

Uusi päävalmentaja Dirk Koetter loikkasi uuteen tehtäväänsä hyökkäyksen koordinaattorin paikalta. Edellisten päävalmentajien pestit ovat jääneet lyhyeen, joten mikään helppo pesti ei ole luvassa. Isot muutokset puolustuspäässä näyttävät vieneen joukkuetta vähintään pienen askeleen eteenpäin ja samalla nuori Winston kehittyy kausi kaudelta. Tämä kaava riittää viime vuotta parempaan lopputulokseen, mutta 7–9-saldo ei edelleenkään vie joukkuetta pudotuspeleihin, mutta divisioonan kakkoseksi sentään.

Carolina Panthers (15–1)

Kausi 2015

Panthers oli runkosarjan ehdoton ykkönen hallitessaan otteluitaan vuoren varmasti. Mitä pidemmälle kausi eteni, sitä murskaavampi joukkue oli. Panthers teki keskimäärin yli 31 pistettä otteluissa, kun se samaan aikaan salli vastustajilleen alle 20 pistettä. Ero oli useissa otteluissa musertava ja mitä pidemmälle kausi eteni, sitä suuremmaksi mestarisuosiksiksi Carolina nousi. Runkosarjan ainoa kauneustahra tuli viikolla 16, kun Falcons rynnisti toisella puoliajalla ohi ja piti johtonsa tiukasta lopusta huolimatta itsellään.

Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Seahawks pisti tosissaan kampoihin Panthersille, mutta loppukiri ei kantanut lopulta riittävän pitkälle. Ottelu oli puoliajalla vielä Panthersin vahvassa 31-0-johdossa, mutta lopulta vierasjoukkue onnistui kuromaan eron seitsemään pisteeseen. Konferenssifinaalissa Carolina ei päästänyt Cardinalsia yllättämään itseään, vaan enemmänkin leikitteli helpon näköisesti 49-15-voittoon. Viimeistään tuo voitto nosti joukkueen ennakkosuosikiksi Super Bowliin, jossa vastaan asettui Peyton Manningin viimeistä kertaa johtama Broncos. Cam Newton ja kumppanit yllätettiin housut kintuissa ottelun tuoksinnassa, kun Broncosin puolustus ei antanut joukkueelle lainkaan tilaa. Lopulta Panthers onnistui saamaan kasaan ainoastaan 10 pistettä, kun taas mestari pystyi joka jaksolla maalintekoon ja saalisti lopulta voittoon oikeuttavat 24 pistettä ottelun lopulla. Kausi oli huikea, mutta se kauan kaivattu kruunu jäi vielä saavuttamatta.

Joukkueen näkyvin ja ylivertaisin pelaaja oli pelinrakentaja Cam Newton. Vaikka miestä hehkutettiin koko pitkän kauden ajan, löytyi joukkueesta iso nippu muitakin onnistujia, niin puolustuksesta kuin hyökkäyksestäkin. Puolustuksesta isointa roolia esittivät tukimies Luke Kuechly sekä takapuolustaja Josh Norman. Molemmat olivat omien pelipaikkojensa ehdotonta eliittiä ja pelasivat uriensa ehkäpä parhaat kaudet.

Panthers-hyökkäys

Runkosarjan loppu oli jotain maagista Panthers-hyökkäyksen osalta. Joukkue tuntui pystyvän tekemään mitä tahtoi ja kaiken vielä hymyssä suin. Toisinaan vastustajia kävi jopa sääliksi, koska ylivoima oli niin näkyvää. Hyökkäyksen osalta Panthers jatkaa pitkälti samalla avauskokoonpanolla, mihin viime kauden lopetti. Jonathan Stewart ja Cam Newton kantavat päävastuuta juoksupeleissä ja tekivät sen viime kaudella mallikkaasti. Ohessa Stewart toimi myös Newtonin oikeana kätenä onnistuen blokkaamaan puolustajat riittävän kauas pelinrakentajasta. Laidalla puolestaan kaksikko Greg Olsen ja Ted Ginn toimivat pääkohteina heittopeleissä ja molemmat hoitivat pallon useasti päätyyn asti. Nyt joukkoon lisätään vielä loukkaantumisista toipunut Kelvin Benjamin. Viime vuoden positiivisin yllättäjä, laitahyökkääjä Devin Funchess pääsee nyt huomattavasti paremmista asetelmista kauteen ja hänen pitäisi pystyä varmistamaan avauskokoonpanon paikkansa jo heti kauden alussa.

Erityisnoston hyökkäyksen osalta ansaitsee myös hyökkäyslinja, joka oli ehdottomasti viime kaudella ja on varmasti myös tänä vuonna liigan ehdotonta eliittiä. Linja teki hartiavoimin töitä loistavalla yhteisepelillä avaten juoksupeleille jatkuvasti aukkoja puolustukseen sekä suojellen Cam Newtonin pelinrakentelua. Ehkäpä tärkein hahmo löytyy linjan keskeltä. Sentteri Ryan Kalil on palvelullut ansiokkaasti Panthersissa koko yhdeksän vuotisen uransa ajan ja saattaa tehdä sitä eläkkeelle lähtöönsä asti. Hän on henkilökohtaisella panoksellaan avannut nimenomaan keskeltä juoksulinjoja jatkuvalla syötöllä.

Panthers-puolustus

Puolustus haki lisävoimaa ja tulevaisuuden turvaa kiinnittämällä neljältä kevään varauskierrokselta puolustuspelaajat. Toisaalta joukkue joutui luopumaan tähtipelaajistaan, kuten kulmapuolustaja Normanista ja Charles Tillmanista, takapuolustaja Roman Harperista sekä ulommasta linjamiehestä Jared Allenista. Norman–Tillman-kaksikon korvaaminen ei tule olemaan helppo pala takapuolustuksessa ja kun heidän paikoilleen ollaan asettelemassa tulokaskaksikkoa toiselta ja kolmannelta kierrokselta, on vaarana merkittävä tasonpudotus.

Jos takapuolustuksessa tulee pitämään kiirettä, vastaavaa tilannetta ei sentään ole etupuolustuksessa. Siitä pitävät huolen ainakin kokeneet tukimiehet Kuechly, Thomas Davis ja Shaq Thompson. Vastaavaa kolmikkoa ei taida löytyä mistään muusta joukkueesta ja jälkikin tulee olemaan taas murhaavaa. Kun siihen lisätään loistavasti jo viime kaudella toiminut puolustuslinja, tulee vastustajan keskushyökkääjille tuliset paikat.

Arvio

Panthersin hyökkäys kestää vertailun mitä puolustusta vastaan tahansa. Super Bowlissa käynyt työtapaturma voi toki toistua kerran tai kaksi kauden aikana, mutta kokonaisuudessaan tällä hyökkäyksellä mennään taas pitkälle. Yhtälailla puolustus on vahva, joskin lähes täysin uudistunut ja nuorentunut takapuolustus joutuu todella koville. Viime vuoden kaltaiseen voittoputkeen tuskin kukaan uskoo, uskovatkohan edes pelaajat, mutta kyllä tällä kokoonpanolla divisioonan voiton pitäisi taas lohjeta suhteellisen varmasti. Uskon, että Carolina häviää ainoastaan Chiefsille, Cardinalsille ja Seahawksille, mutta hoitaa divisioonan sisäiset ottelut niin kotona kuin vieraissakin. Näin ollen lopputuloksena on NFC:n ykköspaikka ja voittosaldo 13–3.

Juttu on julkaistu myös Faneille.comissa.